Luonto & vuodenajat

Suomalaisuuden syvät juuret ovat sen laajoissa ja koskemattomissa metsissä. Metsästä on tullut kautta aikojen suomalaisten elanto ja hyvinvointi. Tänä päivänä vain harva saa elantonsa metsistä, mutta läheinen suhde ympäröivään luontoon, metsiin ja järviin on olennainen osa suomalaista kulttuuria.

Keskiyön aurinko

Juhannuksesta, keskikesän juhlasta, alkaa suomalaisten kesä. Silloin yötkin ovat valoisia ja luonto kukoistaa. Metsän linnut ja eläimet ovat kiireisissä pesintäpuuhissa ja kukat ovat juuri avanneet terälehtensä. Juhannusyönä tehdään lemmentaikoja ja ennustetaan tulevaa. Koko Suomen alueella Juhannuksen aikaan yöllä on vähintäänkin hämyisän valoisaa, napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske laisinkaan horisontin taa.

Pohjoisen lyhyestä kesästä nautitaan mieluiten omassa rauhassa kesämökillä, joka sijaitsee metsän keskellä järven rannalla. Siellä rentoudutaan perheen kesken, käydään kalastelemassa ja poimimassa metsämarjoja ja sieniä. Iltaisin tietenkin lämmitetään sauna ja käydään järvessä uimassa. Parhaat kesäsäät ovat Juhannuksesta kesäkuun lopulta elokuun ensimmäisille viikoille

Ruska -syksyn väriloisto

Elokuussa yöt viilenevät ja pimenevät. Luonnossa kukat alkavat kuihtua, mutta tilalle tulee kypsiä luonnonantimia, marjoja ja sieniä. Rapumerrat heitetään järveen ja kutsutaan ystävät juhlimaan syksyn satoa. Varsinkin pohjoisen suurilla metsäalueilla alkaa keittiöissä ahkera puuha, kun syksyn satoa korjataan talteen kuivaamalla, hilloamalla ja pakastamalla metsistä poimittuja marjoja.

Päivienkin jo kylmennyttyä syys- ja lokakuulla alkaa luonto valmistautua talveen, puiden lehdet koreilevat pian punaisen ja keltaisen eri sävyissä. Suomessa saa nauttia vielä hetken pirteän raikkaista, viileistä ja aurinkoisista päivistä jotka tuovat jo tuulahduksia pakkasista ja pohjoisen kylmistä tuulista. Muuttolintujen huudot kajahtelevat taivaalla, kun ne suurina parvina suuntaavat kohti etelää. Metsän eläimet syövät itsensä pulleiksi syksyisistä metsän antimista. Pian maahan pudonnutta ruskalehteä koristaa aamulla jäinen kuura.

Revonulet

Syyspäiväntasauksen jälkeen, kun pimeä aika alkaa olla pidempi kuin valoisa aika, Suomessa kysellään, joko lumi sataisi. Maan peityttyä valkoiseen, pimeys muuttuu hämärän eri vivahteiksi. Lunta odotetaan kuten Joulua, vaikka se tietääkin liukkaita kulkuväyliä ja huonoja ajokelejä. Napapiirillä pimeys huipentuu juuri Joulun alla, kun aurinko ei nouse lainkaan. Pimeydestäkin löytyy silloin monia sävyjä heijastavan lumihangen voimistaessa vähäisintäkin valoa. Erityisen vaikuttavina näkyvät silloin pohjoisen taivaan omat valoilmiöt, revontulet. Vihreän siniset ja joskus punertavat tai kellertävätkin valoaallot tanssivat pitkin taivaanrantaa. Pohjoisen kansa, saamelaiset, kertovat kansantaruissaan ketusta jonka hännänheilautuksesta lumi pöllyää taivaalle valoiksi.

Hämäryys alkaa muuttua valoisammaksi vuoden alkukuukausina ja lapset pääsevät kaivamaan sukset ja luistimet kesävarastoista. Pian nähdään jopa auringon pilkistelevän taivaalla ja luminen talvimaisema voi olla häikäisevän kirkas. Pakkanen paukkuu ja nipistelee poskia, mutta pulkkamäkeen mennään silti ja nautitaan lämmikkeeksi kuumaa marjamehua, syksyllä poimituista marjoista valmistettua. Järvet ovat paksussa jää- ja lumipeitteessä ja ihmiset pääsevät hiihtämään järvien yli ja metsien poikki.

Kevään runsas valo

Maaliskuusta alkaen lumet sulavat ja valuvat vuolaina puroina järviin. Kirkas kevätaurinko alkaa lämmittää ja kaikkialla on kosteaa, kunnes lämmön valta voittaa ja sulanut maa alkaa kuivua ja viheriöidä elämää. Metsään uskaltautuva huumaantuu auringon lämmittämien havupuiden ja maan voimakkaista aromaattisista tuoksuista. Mitä pidemmälle kevät ehtii sitä eloisampaa ja vilkkaampaa on metsässä. Muuttolinnut palaavat ja aloittavat pesimäpuuhat, metsät täyttyvät linnunlaulusta. Metsän eläimet kaivautuvat esiin talviuniltaan tai talvisista piilopaikoistaan ja koettavat löytää jotain syötävää.

Suomalaisille kevät on kuin uudestisyntymisen aikaa. Talven kylmyydessä ja pimeydessä kukin on viettänyt aikaa omissa oloissaan ja keväällä auringon ja lämmön palattua myös ihmiset tuleva ulos koloistaan ja nauttivat yhdessäolosta. Hiukan lämpöä ja väriä kalpeille naamoille, uutta intoa ja hehkua kevääseen heräävän luonnon elinvoimaisuudesta. Joka kevät on suuri elämys, kun aamulla herätessä ei olekaan enää pimeää vaan saa ihailla upeissa väreissä hehkuvaa auringonnousua. Tosin joka päivä joutuu nousemaan hieman aikaisemmin, jotta pysyy mukana auringon aloittaessa pitenevän päivänsä.